Pienjännitekeskusten keskuskaavion etulehdillä määritetään tärkeitä ominaisuuksia, joita tilaaja keskukseltaan haluaa. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että rastitustehtävä on ohitettu nopealla sivalluksella ja ilman syvällisempää tarkoitusta.
Jäänteitä menneisyydestä?
Sähköteknilliset tiedot, virta ja jännite ovat poikkeuksetta kohdallaan ja niissä on virrat linjassa varsinaisen pääkaavion kanssa. Samoin IP-luokka, joka on luonnollisesti oleellinen tieto jo tarjousta jätettäessä.
Mutta entäpä ne rastit, jotka ovat muiden otsikoiden alla? Etenkin kiinteistörakentamisen puolella etulehden määrittelyissä sorrutaan helposti liialliseen rastitteluun. Kenno, kehikko ja kotelo -rastit saatetaan merkitä miten tahansa, mutta keskus tarjotaan ja lopulta valmistetaan vain nimellisvirran ja kotelointiluokan määräämän keskustyypin mukaan. Kotelo ja kehikko -määrittelyt ovat menneiltä vuosilta, jolloin kotelokeskuksia vielä kasattiin toisiinsa kiinnitettävistä koteloista eikä kehikoissa juuri kotelointia ollut.
Keskusstandardissa puhutaan osastointiluokista, mutta niitä on harvoin määritelty ja ne ovat myös useimmille tilaajille vieraita. On aika siirtyä määrityksissä askel eteenpäin.
Jos et ole varma, onko tarjouksessa tarpeen olla rastitettuna jalustat seinäkiinnitteisessä keskuksessa, yksikkölähdöt johdonsuojakatkaisijoilla varustettuun ryhmäkeskukseen, kaapelikuilut keskuksen jokaiseen väliin tai että laskutusmittamuuntajat toimittaa sähkölaitos, kannattaa ne jättää pois. Taitaa olla niin, että viimeisetkin energialaitokset ovat jo mittamuuntajien toimittamisesta luopuneet, joten rastitukset voi siltäkin kohdalta unohtaa. Lisäksi on vielä monta kohtaa merkinnöistä tms., jotka ohjeistetaan myös sähkötyöselostuksessa. Helppoa ja selkeää. Rastitetaan vain ne kohdat, joista ollaan varmoja.
Tarkka tarjouspyyntö takaa toivotun lopputuloksen
Etulehdillä pitää keskittyä niihin asioihin, joilla todella on merkitystä joko tilaajalle tai keskusvalmistajalle sekä asioihin, joita ei muualla mainita. Keskusten suunnittelussa auttaa oleellisesti, kun tiedetään syöttökaapelin paikka ja kaapelointien suunnat. Kaapelin tyyppikin selviää yleensä pääkaavion puolelta, joten sitä ei välttämättä etulehdellä tarvita. Kaikkia tietoja ei välttämättä ole vielä suunnitteluvaiheessa olemassa, jolloin niitä ei kannata rastittaa. Vain oikealla tiedolla on merkitystä. Jos tietoja ei ole, sen voi mainita, jolloin keskuksen suunnittelija selvittää tiedot urakoitsijalta vielä ennen suunnittelua.
