Nykyajan kodintekniikka on muuttumassa päivä päivältä älykkäämmäksi. Samalla, kun tekniikka kehittyy, tulevat myös älytekniikan kustannukset lähemmäs tavallisen kuluttajan toiveita.
Esineiden internet (Internet of Things, lyhyemmin IoT) on jatkuvassa kasvussa, kodin laitteet alkavat keskustella yhä enemmän keskenään ja niitä voidaan ohjata helposti verkon yli. Tällä hetkellä nettiin on kytkettynä puhelimien ja tietokoneiden lisäksi jo miljardeja muita laitteita, joiden määrä on kasvamassa räjähdysmäisesti.
Mutta entä oman asuntomme sähköverkko? Milloin saamme kotimme sydämen, eli sähkökeskuksen mukaan tähän esineiden internettiin?
Tarjolla on jo paljon erilaisia älykkäitä ratkaisuja energian mittaukseen, valaistuksen säätöön, kunnonvalvontaan, raportointiin ja etäohjaukseen. KNX-tekniikka on jo vakiinnuttanut asemansa kiinteistöautomaatiossa standardoituna väyläratkaisuna. Alkuinvestointien suhteellisen korkea taso on kuitenkin vielä jarruttanut älytekniikan yleistymistä asuntojen sähkönjakelussa.
Voimme olla varmoja siitä, että tulevien vuosikymmenien aikana sähkönjakelun tarpeet muuttuvat radikaalisti, kun älytekniikasta koettu hyöty voittaa kuluttajan näkemykset kustannuksista.
Sähköauton lataus, energiavarastot ja uusiutuvan energian ratkaisut tulevat myös asettamaan uusia vaatimuksia sähkökeskuksille.
Määräyksillä ja määrittelyllä voidaan varautua tulevaan
Viestintävirasto on varautunut omalta osaltaan määräyksillä vaihtuvaan tekniikkaan. Asunnon sähkökeskuksiin on vaadittu jo useamman vuoden ajan riittävät tilat keskuksen telelaitteille.
Uudisasunnoissa 0,24m2 teleosa on vähimmäisvaatimus.
Sähkönjakelun komponenteille minimivaatimusta tilankäytölle keskuksessa ei ole, ja siksi asuntojen keskuksissa moduulikomponenteille jää harvoin varatilaa. Sähkökeskuksen leveämpi versio ei kuitenkaan yleensä toisi lisäkustannuksia asunnon keskukselle kuin muutaman kympin.
Sähkökeskus: sisustajan painajainen vai asunnon sydän?
Samalla, kun tekniset vaatimukset kohdistuvat keskuksen kokoon, sisustajan näkemykset ovat yleensä toisenlaiset. Sähkökeskus on perinteisesti eteisen seinällä töröttävä suuri peltinen koppa, jonka sisustajan on ollut pakko hyväksyä osaksi asunnon sisutusta.
Nykyään tarjolla on yhä siistimpiä ratkaisuja keskuksen ovilaitteille. Hyvin siisti oviratkaisu keskukselle on, kun keskuksen ovikehys on seinäpinnan tasolla. Keskuksiin saa usein ovisovitteita myös erikoisväreillä, peilipintaisena tai muilla sisustuksellisesti siistimmillä ratkaisuilla.
Nykyään uudisasuntojen keskukset Suomessa ovat lähes poikkeuksetta metallikoteloituja. Mikäli asukas haluaa piilottaa WLAN-tukiaseman keskuksen teleosaan, voi metalliovi vaimentaa harmillisesti signaalia.
Erikoisemmilla oviratkaisulla voidaan vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin ovi läpäisee tiedonsiirtosignaalia.
Panostamalla erikoisempaan oviratkaisuun keskuksessa, voi siis saada kahdenlaista vastinetta lisäkustannuksille.
Asukkaan tarpeet vs. kustannukset
Sähkökeskus määritellään jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi kerrostalokohteissa tämä ei jätä asukkaalle juuri vaihtoehtoja vaikuttaa keskuksen ulkoasuun tai teknisiin ominaisuuksiin. Sähkökeskus hankitaan joko rakennus- tai sähköurakan osana, joten määrittelystä poikkeavat lisäkustannukset eivät ole tervetulleita.
Valta siitä, miten kerrostaloasunnon keskus on määritelty, on sähkösuunnittelijalla ja kohteen valvojalla. Suunnittelijan olisikin hyvä miettiä sähkökeskuksen määrittelyvaihe loppukäyttäjän näkökulmasta. Asukkaan tarpeet on hyvin huomioitu, kun keskuksessa on riittävästi varatilaa ja keskuksen ulkoasuun asukas pystyy halutessaan myöhemmin itse vaikuttamaan.
