Mikä on pisin työura yhden työnantajan leivissä, josta sinä olet kuullut? Meillä UTUlla päästämme haikein mielin keskusasentaja Jari Sulosen, eli tuttavallisemmin Jakken pois talosta lähes 51 vuoden UTU-uran jälkeen. Jakke on työskennellyt UTUlla vuodesta 1973 ja nähnyt UTU-maailmaa kuuden eri vuosikymmen ajalla. 17-vuotias ”pojankloppi” ei varmasti osannut arvata töihin tullessaan, että 51 vuoden päästä hän sulkee saman ulko-oven takanaan. Vai sulkeutuuko ovi kuitenkaan kokonaan?
Miten päädyit UTUlle?
Aloitin työurani 15-vuotiaana peltisepänliikkeessä. Tämän jälkeen vajaat pari vuotta vietin Friitalan Nahkatehtaalla Ulvilassa. UTUlla aloitin työt 3.9.1973, jolloin olin 17-vuotias. Ulvilan tehdas on tuossa kohtaa ollut aika uusi, sillä tehdas on rakennettu vuonna 1971. UTU on siis minun kolmas työnantajani, joten ihan hirveän pitkää CV:tä ei tarvitse kirjoittaa. Eläkkeellehän olen jäänyt virallisesti jo vuoden 2021 lopussa, mutta kuukauden ”pakkoloman” jälkeen palasin UTUlle vielä jatkovuosille.
Palkkani oli ensin Friitalan Nahkatehtaalla 2 markkaa ja 35 penniä, josta se nousi 4 markkaan. UTUlta minulle tarjottiin maalaamossa 8 markkaa ja 60 penniä. Ei taida tällaisia 100 prosentin palkannousua enää ihan hirveästi olla. Ensin tulin maalaamoon tuuraamaan, josta lähdin armeijaan hetkeksi aikaa, kunnes palasin takaisin. Muutoin UTUlla on tullut tehtyä jos jonkinmoista hommaa ja olen ollut monessa mukana, ja myös kehittämässä tuotteita. Voisin sanoa, että jos jonkin, niin UTUn keskukset tunnen erityisen hyvin.
Nuorena miehenä menin heti töihin, kun se vaan oli mahdollista. 70-luvulla maailmanmenossa oli yleistä, että töitä sai varmasti, jos vaan hanskat pysyivät kädessä. Minä olenkin UTUn täysin kouluttama työntekijä. Nykyäänhän näin pitkiä työuria ei ole, sillä kouluja käydään jopa melkein keski-ikään asti.
Miten toiminta on muuttunut UTUlla vuosien saatossa?
Nykyään meno on erittäin joustavaa, ja asioista ja menoista pystyy sopimaan työporukan ja esihenkilöiden kanssa hyvin. Kun olen tullut taloon, on kuri 70-luvulla ollut toisinaan hyvin tiukkaakin. Työaika oli aina klo 7-15.30 ja piste! – siitä ei tehty poikkeuksia. Olen tosin kyllä osannut laittaa kovan kovaa vastaan, jos on ollut tarvetta.
Tietysti asiat ovat modernisoituneet paljon vuosien aikana – olenhan tehnyt töitä kuuden vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi suunnittelu on ennen tehty suurien piirtotaulujen avulla ja erikseen on ollut vielä näiden puhtaaksipiirtäjät.
Työkaverit ja johto on tietysti uusiutuneet useampaan kertaan uran varrella. Toimitusjohtajia ja tehtaanjohtajia on ollut useita minun aikanani, ja esihenkilöitä myös. UTUn perustajan Urho Tuomisen ehdin nähdä vain kerran, mutta useamman Siivolan (omistajasuku) kanssa olen tehnyt samanaikaisesti hommia. Vaikka 51 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, se on kuitenkin mennyt nopeasti.
Mikä on jäänyt uralta mieleen?
Ensimmäisen työpäivän muistan kirkkaasti. Ja ihan varmasti tulen muistamaan viimeisenkin, eli 28.3.2024, kun viimeisen kerran suljen oven. Samoin muistelen lämmöllä mitalijuhlia, joita on UTUlla vietetty työvuosien kunniaksi.
Kun työpäiviä UTUlla on kertynyt lähemmäs 12.000 kpl urani aikana, on päällimmäisenä ajatuksena, että kaikki on mennyt suht hyvin. Toki yksittäisiä kommelluksia on tapahtunut, mutta mitään negatiivista tunnetta en koe, kun oven suljen.
Miten UTU on kohdellut työntekijöitään?
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta UTU on aina kohdellut minua hyvin. Ikinä en menisi UTUa moittimaan nyt tai jatkossa. Olen ollut tyytyväinen, että olen saanut tehdä töitä ja toivottavasti olen tehnyt UTUlle vastineeksi tuottavaa työtä.
UTUn kanssa on ollut se hyvä juttu, että kun itse joustat tietyissä asioissa, joustaa UTUkin. Olen kyllä jonkin verran jästipää, mutta aina on yhteinen sävel löytynyt. Paras työsuhde syntyy silloin, kun joustoa löytyy molempiin suuntiin. Jos minä pyydän pekkasta tai pomo ylitöihin, niin yhteispelillä saadaan molempia osapuolia miellyttävä lopputulos aikaiseksi.
Mitäs nyt sitten UTU-uran jälkeen?
Minulla on kullanhuuhdontapaikka n. 1000 kilometrin päässä Lapissa. Siellä minulla ei ole omaa valtausta, vaan olen vierailijana kaverin mailla. Oma asuntovaunu terasseineen sijaitsee kullanhuuhdontaan tarvittavien rakenteiden yhteydessä, joten minulla on oikein hyvät oltavat siellä. Yleensä olen käynyt siellä pari kertaa vuodessa kesälomien aikana, mutta nyt minulla onkin siihenkin hommaan jatkossa enemmän aikaa.
Jotain pientä kultaa sieltä olen välillä saanutkin, mutta sanottakoon, että enemmänkin alueella sijaitsee Suomen puhtaimmat sorat, sillä soranpesuahan tämä enimmäkseen on. Kulta ei silti ole pääasia, vaan se, että saa olla yksin luonnon keskellä ja kuunnella hiljaisuutta, vain porot kavereina.
Lisäksi kesämökki Siikaisissa odottaa laittajaansa, joten vaimon kanssa hoidellaan sitä täällä koti-Satakunnassa ympäri vuoden.
Jos puhelin soi, niin tuletko paikkaamaan UTUlle?
Kyllä, totta kai. Ja onhan siitä jo sovittukin tuotannon johdon kanssa, että soittaa saa aina, jos työntekijää kaivataan. Mutta mielellään syksyllä vasta 😊
Mitä terveisiä haluaisit lähettää UTUlaisille?
Jatkakaa. Saa suorittaa!
